Gretsch round badge 1950- ja 60-lukujen kuumimmat virvelit 


Teksti - Jorma Mikkeli
Kuvat - Juha Tanninen

(Julkaistu Viidakkorumpu lehdessä, numero 2/2003)

Tässä lyhyessä artikkelissani tarkoitukseni on esitellä Gretschin tyypillisimpiä virvelirumpuja erityispiirteineen, keskittyen 50-luvun lopun ja  60-luvun tuotoksiin. Niitä on vielä kohtuudella saatavilla ja niitä myös halutaan. Kyseiset virvelit (myös muut Gretschin rummut) ovat vielä varustettuina legendaarisella pyöreällä "pätsillä" (round badge), joka oli käytössä Gretschin rummuissa 20-luvulta n. vuoteen 1969.

 

Alkuperäiseltä nimeltään oleva "Fred Gretsch Manufacturing Company", vielä vanhempi kuin "round badge" yhtiö, perustettiin jo vuonna 1883 USA:ssa. Nyttemmin on ilmeisesti valmistettu USA:ssa joitakin sarjoja "uudemmalla" round badgella. Maahantuoja osannee tarvittaessa vastata tätä koskeviin kysymyksiin.


Yleispiirteitä puuvirveleistä. 50-luvun alku - 1969


50-luvun alussa puuvirveleiden sisäpinnat olivat vielä vaahteranvärisiä. 50-luvun puolivälissä sisäpinnat muuttuivat harmaaksi ja tällöin sisäpuolelle myös tuli paperitarrat: "The Great Gretsch Sound", Gretsch guaranteed for life drum shell.

Takuulla luvataan rummun rungon säilyvän käyttöikänsä pyöreänä. Harmaa sisäpinta on saanut aikojen kuluessa myös mystisiä piirteitä. Siitäkö se "great Gretsch-sound" syntyy, jne.
50-luvun loppupuolelle saakka vanteet olivat "double-flanged die-cast", eli tupla taitetut valuvanteet. Sen jälkeen tulivat "triple-flanged die-cast", eli kolme kertaa taitetut valuvanteet. Materiaali molemmissa tapauksissa oli yleensä kromattu messinki.

 

Samankaltaista kehitystä oli havaittavissa myös muilla valmistajilla, esim. Slingerland muutti vanteensa kapulan säästäjiksi ("stick saver hoop" ); kaksi kertaa taitettu vanne on sen verran terävä, että jos lyö paljon kanttiin, kuluu kapuloita varmasti.
50-luvulla Gretschin vaahterarungot olivat pääasiassa 3-kerrosliimattuja, 60-luvun taitteessa otettiin käyttöön (ensimmäisenä rumpuvalmistajana) 6-kerrosrungot. Rungon paksuus säilyi suurinpiirtein samana. Viilut vain ohenivat ja tätä kautta rakenne edelleen lujittui.
Virveleiden virityspesiä tältä kaudelta kutsutaan "Long modern Broadkaster" virityspesiksi (5,5 tuumaiset virvelit),

 

ja matalamman mallin pesiä nimensä mukaisesti "Progressive Jazz" virityspesiksi

 

Paksummissa malleissa, joissa on virityspesät sekä ylä- että alapuolella, käytetiiin samoja pesiä kuin tom tomeissa, nimeltään "Small modern Broadkaster lug" (ks. otsikon kuva).
50-60 luvun taitteessa Gretsch patentoi mielenkiintoisen viritysavaimen ja säilytyspaikan ("snap in key and holder"), eli virvelin rungossa on jousella varustettu teline, johon viritysavain työnnetään

50-luvun puolella kaikissa ja 60-luvulla "säästö"-malleissa, käytettiin virvelimattona 12, 14 ja 16 lankaisia ”Responso” mattoja ja 60-luvulla esiteltiin malliston huippuihin (ja metallivirveliin) 42-lankainen leveä virvelimatto nimeltään "Power snares".
Kalliimmat mallit tällä aikakaudella olivat yleensä pinnoitettuja erilaisilla helmiäis- ym. pinnoitteilla. Halvemmissa malleissa löytyi lakattua mahonki- tms. pintaa. Käsitykseni mukaan rungot halvemmissa ja kalliimmissa malleissa olivat samoja. Erilaisilla varustuksilla aikaansaatiin merkittäviä hintaeroja. Tänä päivänä työvoimakustannusten ollessa korkeita ja esim. metalliosien suhteellisesti halpoja, taitaa tilanne olla valmistuskustannusten osalta ennemminkin toisinpäin.
Kalvojen osalta tilanne on sama kuin muillakin valmistajilla. 50-luvulla olivat päärooleissa vielä nahkakalvot, kunnes viimeistään 60-luvulla tulivat helppohoitoiset muovikalvot (Gretschillä Perma-Tone nimellä), joskin ainakin vielä 60-luvun puolivälissä Gretschillä oli saatavana nahkakalvoja. 
 
Matonnostimet:

Ns. kalliimmissa malleissa oli käytössä Micro-Sensitive Strainer (strainer = matonnostin)

ja halvemmissa Renown matonnostin

 

Micro-Sensitive matonostimessa varsinaisen maton tiukkuus säädetään maton kiinnityspäästä (butt-end). Lisäksi varsinaisella nostimella voidaan tehdä hienosäätöä, mm. maton etäisyys kalvosta sen ollessa löysänä. Renown matonnostin on yksinkertaisempi (itse asiassa pitkällä tähtäimellä mielestäni myös toiminnaltaan varmempi). Varsinainen matonnostin on perinteinen vipurakenne ja kiinnityspää on kiinteä ilman säätömahdollisuutta soiton aikana.
Vaimennin oli isonuppinen leveä malli kaikissa malleissa. 60-luvun lopulla tuli hiljalleen käyttöön myös Lightning throw off.

   
 
Tunnetuimmat mallit:

Name Band (50-luvulla "Broadkaster" narrow model).
Malliston huippu 14" x 5,5", kaikilla mausteilla, Micro Sensitive matonnostin, 60-luvulla 42-lankainen Power Snare -matto jne.
Tyyppinumero on (paperitarrassa) 4155 tai 4157. 8 virityspesää.

Floor Show (50-luvulla "Broadkaster" standard snare drum);

14" x 6,5" malli edellisestä, erona erilliset pesät. Tyyppinumero 4151 tai 4153. 8 + 8 virityspesää.
(ks. otsikon kuva)

Progressive Jazz (50-luvulla Broadkaster "Max Roach");
14" x 4" malli edellisistä, tyyppinumero 4175. 8 virityspesää.
(ks. silver sparkle kuva).

Renown Separate Tension Snare Drum;
Edellisiä halvempi 14" x 5,5" malli Renown matonostimella. Tyyppinumero 4102 tai 4103. 8 virityspesää, Responso virvelimatto.

Dixieland Separate Tension Snare drum;

6 virityspesäinen 14" x 5,5" malli Renown matonnostimella. Tyyppinumero 4105. Responso virvelimatto.

Metal Snare drum;

60-luvun alussa esiteltiin jälleen myös metallirumpu, tässä tapauksessa kromattua messinkiä ja saumaton runko. Samat varusteet kuin Name Band –virvelissä. Tyyppinumero 4160.

Soundillisesti yllämainitut puuvirvelit ovat hyvin lähellä toisiaan (=virveleitä parhaasta päästä), niissähän on ilmeisesti samat rungot. Metalliosilla on vain aikanaan saatu pudotettua hintaa ja tällöin pienin muutoksin saatu reilu valikoima erihintaisia rumpuja.
Gretsch virveleillä (ja seteillä) voi tietenkin soittaa mitä tahansa musiikkia. Erityismaine niillä on kuitenkin alun perin (ja edelleenkin) ollut jazz-rumpaleiden keskuudessa; 50-luvulla suuri osa amerikkalaisista jazz-mestareista soitti Gretscheillä, kuin myös esim. Elviksen DJ. Fontana. 60-luvun beat huumaan onnistui varsinkin Ludwig Beatlesien kautta saamaan jalansijaa markkinoilla muiden amerikkalaisrumpuvalmistajien joutuessa seuraamaan vierestä kaupallista menestystä.
Gretsch Round Badge rummuilla on kuitenkin legendaarinen maine, joka ei mielestäni ole tuulesta temmattu (monilla tunnetuilla muiden merkkien endorsereilla on kotonaan tai studiossa käytössä se vanha Gretsch Round Badge...). The Great Gretsch Sound! Kannattaa tutustua aiheeseen, mikäli löydät mahdollisuuden... 
 
kaikki kuvat ovat Jorma Mikkelin yksityisestä kokoelmasta